Oikeustapaukset

Oikeustapaukset ovat oikeustieteellisen valintakokeissa tyypillinen kysymystyyppi. Oikeustapauksiin vastatessa on noudatetta tietynlaista vastaustekniikkaa, jotta tehtävästä on mahdollista saada hyvät pisteet.

Tällä valmennuskurssilla painotetaan olennaisten asioiden esiintuomista vastauksessa, vastauksen johdonmukaisuutta ja oikeustapausten ratkaisemista loogisesti.

Oikeustapaukset ovat usein haastavia

Oikeustapaukset olivat minulle ensimmäisellä hakukerralla todellinen murheenkryyni. Perusperiaate vaikutti yksinkertaiselta. Ensin kerrotaan säännöt, sitten sovelletaan sääntöjä tapaukseen ja lopuksi tehdään johtopäätös. Ei luulisi olevan kovin vaikeaa.

Ikävä kyllä oikeustapauksista saa tehtyä erittäin haastavia ja sekavia. Tehtävän ratkaisemisen kannalta relevantit faktat sekoittuvat täysin jonninjoutaviin sepustuksiin, jotka kuitenkin saattavat vaikuttaa olennaiselta.

Oikeustapaukset on otettavissa haltuun lyhyessäkin ajassa tekemällä harjoituksia. Käytin paljon aikaa ensimmäisellä hakukerralla oikeustapauksiin vastaamisen logiikan ymmärtämiseen. Se kannatti. Opin vastaamaan oikeustapauksiin johdonmukaisesti jo ensimmäisellä hakukerralla. Oikeustapaukset olivat ehkä jopa vahvuuteni.

Valintakoe yllätti sinä vuonna. Lähes varmana kysymystyyppinä ennustettua oikeustapaustehtävää ei valintakokeessa ollut. Oikeustapaukset oli kokeessa monivalintojen muodossa. Niissä ei tarvinnutkaan paljon harjoittelemaani oikeustapauksen vastaustekniikkaa.

Valintakoe on joskus yllätyksiä täynnä. Siitä huolimatta oikeustapauksia kannattaa harjoitella yhtä tarmokkaasti kuin ne olisivat varma kysymystyyppi. Todennäköisyys oikeustapaustehtävälle ovat historian perusteella todella suuret. Mikään muu tehtävätyyppi ei kuvasta yhtä paljon oikeustieteen opintoja kuin oikeustapaukset.

Mistä tunnistaa kysymyksen oikeustapaukseksi?

Oikeustieteen valintakokeessa ei yleensä kerrota, milloin kyseessä on kyseessä on oikeustapaus ja milloin jokin muu tehtävätyyppi. Oikeustapaus on tunnistettava sen kysymyksen asettelusta. Tehtävä ei ole vaikea. Oikeustapauksen ero esseekysymykseen on ilmeinen.

Oikeustapauksissa on usein pitkä tapahtumien selostus ja ongelmaan pyydetään antamaan oikeudellinen neuvo tai tulkinta. Tiedät tällöin, että vastauksessa pitää noudattaa oikeustapauksen vastaustekniikkaa.

Luen tehtävänanto huolellisesti

Tehtävänanto on tyypillisesti pitkä ja se sisältää epäolennaisia asioita, joita ei todellisuudessa tarvita oikeustapauksen ratkaisemiseen. Hakijaa voidaan hämätä asiaan kuulumattomilla vuosiluvuilla, päivämäärillä tai epärelevanteilla faktoilla asian ratkaisemisen kannalta.

Tyypillisesti ensin kerrotaan tapahtumakuvaus ja vasta lopussa esitetään itse kysymys. Kysymyksen voi katsoa ennen tehtävänannon lukemista, niin osaa jo ensimmäistä kertaa tehtävänantoa lukiessa erottelemaan epäolennaiset asiat ja olennaiset asiat toisistaan. Tehtävään voi tehdä alleviivauksia ja yliviivauksia helpottamaan vastaamista, ellei sitä ole erikseen kielletty kokeessa jaettavissa ohjeissa.

Perusongelman löytäminen on haaste

Aiheen ohi vastaaminen ei ole oikeustapauksissa samanlainen vaaranpaikka kuin esseevastauksissa. Vaaranpaikka on pikemmin tapauksen kannalta epäolennaisiin seikkoihin takertuminen. Jos esseevastauksessa olennainen vaara on kokonaan aiheen vierestä vastaaminen, niin oikeustapauksiin vastatessa vastaava vaaranpaikka on vastaustilan tuhlaaminen epäolennaisiin asioihin jo ennen kysytyn oikeudellisen ongelman ytimeen pääsemistä.

Oikeustapauksessa on tyypillisesti useita ongelmia. Vastausta voidaan pyytää vain yhteen tai kahteen ongelmaan. Tällöin sinun tulee sivuuttaa muut tunnistamasi oikeudelliset ongelmat. Oikeustieteen valintakokeeseen vastaaminen vaatiikin ajattelua.

Suunnittele vastaus

Oikeustapausvastaus kannattaa suunnitella ennen vastaamista. Oikeustapauksessa voi olla esimerkiksi hankalia henkilösuhteita tai tapahtumaketjuja, jotka voivat aueta paremmin piirtämällä niistä kaavion.

Vastauksen suunnittelussa on mahdollista tehdä tarvittavia rajoituksia aiheeseen. Suunnitteluun ei ole paljon aikaa käytettäväksi, joten se pitää tehdä tiivisti.

Oikeustapauksen vastaustila

Oikeustapauksen vastaustila on tyypillisesti yksi sivu. Joskus vastaus on voitu jakaa alakohtiin. Jokaiselle alakohdalle on voitu määrittää oma vastautilansa tai hakijan on itse osattava tasapainottaa vastaus niin, että se käsittelee jokaista alakohtaa samassa vastaustilassa.

Vastaustilan rajallisuus asettaa omat vaatimukset vastaustekniikalle. Asiat tulee esittää ytimekkäästi, mutta täsmällisesti. Vastaukseen ei välttämättä mahdu koko pykälää. Tällöin on osattava erottaa pykälästä tapaukseen soveltuvat säännöksen osat, jotka muodostavat yhden kokonaisuuden.

Esimerkiksi pitkistä listoista voi mainita vain olennaiset kohdat siten, että vastauksesta käy ilmi listan jatkuvan. Tästä esimerkkinä käy kuluttajansuojalain sellaisena kuin se on – ehto. KSL 5 luvun 14 § määrittelee tavarassa olevan virheen tällaisesta ehdosta huolimatta, jos

1) Tavara ei vastaa niitä tietoja, jotka myyjä on ennen kaupantekoa antanut sen ominaisuuksista tai käytöstä ja joiden voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan. 

2) Myyjä on ennen kaupantekoa laiminlyönyt antaa ostajalle tiedon sellaisesta tavaran ominaisuuksia tai käyttöä koskevasta olennaisesta seikasta, josta hänen täytyy olettaa tienneen ja josta ostaja perustellusti saattoi olettaa saavansa tiedon. Lisäksi edellytetään, että laiminlyönnin voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan.

3) Tavara on huonommassa kunnossa kuin ostajalla sen hinta ja muut olosuhteet huomioon ottaen on ollut perusteltua aihetta edellyttää.

Mikäli tapaukseen soveltuu esimerkiksi kohta 3. Tulee se kirjoittaa auki tuoden samalla esiin, ettei se ole ainoa mahdollinen peruste katsoa tavara virheelliseksi, vaikka tavara on myyty sellaisena kuin se on -ehdoin.

KSL 5:4 mukaan tavarassa on virhe sellaisena kuin se on - ehdon käyttämisestä huolimatta mm. tavara on huonommassa kunnossa kuin ostajalla sen hinta ja muut olosuhteet huomioon ottaen on ollut perusteltua aihetta edellyttää.

Koko pykälän toistaminen ei ole siis olennaista, vaan asiaa koskevan säännön tai muun yksittäisen tapaukseen soveltuvan oikeusohjeen.

Tehtävänannosta voi ilmetä useita erilaisia oikeudellisia ongelmia. Yhteen oikeudelliseen ongelmaan ei pidä keskittyä liian paljon. Vastaustila on jaettava tasaisesti erilaisten oikeudellisten ongelmien välillä

Oikeustapaukseen vastaaminen

Ensimmäinen vaihe oikeustapauksiin vastatessa on selostaa oikeussääntö. Oikeussäännön valinta tulee perustella epäselvissä tilanteissa. Lähtökohtaisesti oikeussääntö löytyy laista. Laki voi olla joko suomalaisen kansanedustaja laitoksen säätämä, eurooppaoikeudellinen tai Suomessa voimassa olevaan kansainväliseen sopimukseen pohjautuva.

Tässä vaiheessa ei oteta kantaa tapauksessa esitettyihin tietoihin. Säännöt kerrotaan yleisellä tasolla. Sääntöjen yhteydessä mainitaan myös muut oikeusohjeet (soveltuvat mm. periaatteet, tuomioistuimien kannanotot ja oikeuskirjallisuuden lausunnot). Oikeusohjeista valitaan ne, jotka soveltuvat juuri kyseiseen tapaukseen. Oikeusohjeet kerrotaan kuitenkin niin, että on aivan sama, onko tapauksessa kyse Möttösestä vai Puttosesta.

Lain virallinen nimi on mainittava kokonaisuudessaan ensimmäistä kertaa kyseistä lakia käytäessä tehtävässä. Lain nimen jälkeen voi merkitä sulkuihin lain lyhenteen, jota käyttää tehtävän loppuosassa lakiin viitatessa.

Jos laki perustuu direktiiviin, on mainittava myös direktiivin nimi. Direktiivillä on tulkintavaikutusta lain tulkintaan eli lakia on tulkittava tulkintavaikutuksen periaatteen mukaan EU-oikeudelle myönteisesti. Tarvittaessa on mainittava direktiivin poikkeava sanamuoto, johon perustaa tulkintavaikutuksen.

Pykälien ja artiklojen numerot on hyvä mainita, jos ne muistaa. Lain nimen mainitsemisella pääse kuitenkin pitkälle. Pykälien mainitsemisessa on muistettava niiden oikea kirjoitusasu ja tarvittaessa lain luku on mainittava (esim. kuluttajansuojalaissa lain luvun mainitseminen pykälän yhteydessä on ehdottoman tärkeää).

Oikeuslähdeopin merkitys

Oikeusohje voi perustua lain lisäksi muihinkin velvoittaviin tai sallittuihin oikeuslähteisiin. Yleensä jokin lain säännös (EU asetus, tavallinen laki, perustuslaki) soveltuu tapaukseen.

Lain tulkintaa tulee tyypillisesti perustella muilla oikeuslähteillä. Oikeuslähteitä sovellettaessa tulee muistaa oikeuslähdeopin merkitys. Ensin kerrotaan oikeuslähdeopin perusteella tärkein oikeusohje. Sen tulkintaa täydennetään vähemmän tärkeillä oikeusohjeilla.

Lakia alemman asteisista säännöistä esimerkiksi asetuksista  (eri asia kuin EU-asetus) voi löytyä lakia tarkentavia säännöksiä. Jos ne soveltuvat tapaukseen, ne on hyvä tuoda esiin lain sääntöjen jälkeen. Periaatteet voidaan nykyisin rinnastaa velvoittavuudelta usein sääntöihin. Niitä kohdellaan siis sen mukaisesti.

Sääntöosuuteen voi siis laittaa paljon muutakin kuin oikeusteoreettisesti sääntöjä. Osio koostuu oikeuformulaatioista ja muista oikeudellisen tulkinnan raaka-aineista.

Oikeustapaukset

Usein tuomioistuimet ovat ottaneet kantaa lain soveltamiseen. Tuomioistuimen ratkaisusta on olennaista mainita tuomioistuimen nimi. Tapauksen numero tai nimi on vähemmän tärkeä asia mainittavaksi. Muistaessa jompi kumpi kannattaa kuitenkin mainita.  Tuomioistuimesta käytetään ensin koko tuomioistuimen nimeä, mutta myöhemmin voi viitata lyhenteellä.

Jos ei muista tuomioistuimen nimeä valintakokeessa, nimen voi kiertää ilmaisulla: “oikeuskäytännön mukaan”. Muiden maiden ratkaisukäytäntöön viitattaessa on mainittava, mistä maasta on kyse “Ruotsin oikeuskäytännön mukaan”. 

Tuomioistuimen ratkaisussa olennaisinta on perustelut tiiviissä muodossa ja lopputulos. Lisäksi voi mainita, oliko ratkaisu yksimielinen vai äänestetty. Lyhyesti voi mainita, mistä tapauksessa oli kyse, mikäli tilaa on. Koko ratkaisua ei ole tarkoituksenmukaista toistaa – ainoastaan ratkaisun ydinkohdat. Jo pääsykokeeseen lukiessa kannattaa pyrkiä tiivistämään oikeustapausten tarjoamia oikeusohjeita.

Tuomioistuinten lisäksi erilaiset lautakunnat, itsesääntelyelimet ja muut vastaavat tahot voivat antaa oikeuskäytäntöä. Jos tällaiset ratkaisut ovat suosituksia, se on tuotava esiin.

Lain esityöt

Lain tulkintaa voi täydentää lain taustalla olevilla esitöillä. Esitöitä käyttämällä pyritään selvittämään lainsäätäjän tarkoitus.

Eri periaatteiden punninta

Oikeustapaus voi vaatia eri periaatteiden punnintaa. Periaatteet voivat olla toisilleen vastakkaiset. Olennaista on mainita periaatteen nimi, sisältö ja mihin periaate pohjautuu (johonkin lakiin vai vakiintuneeseen käytäntöön).

Oikeuskirjallisuus ja muut valintakoekirjallisuudessa mainitut oikeuslähteet

Valintakoekirjallisuudessa on voitu mainita muita lainsäädännön tulkintaan vaikuttavia oikeuslähteitä. Lisäksi on huomattava, että valintakoekirjan kirjoittajan näkemyksillä on usein painoarvoa valintakokeessa.

Yleensä oikeustapaukset perustuvat hyvin vahvasti laista ilmeneviin sääntöihin. Muiden oikeuslähteiden rooli on pienempi.

Pääsäännöistä poikkeuksiin

En ole turhaan kehottanut kiinnittämään huomiota valintakokeisiin lukiessa pääsääntöihin ja niihin liittyviin poikkeuksiin. Oikeustapauksiin vastatessa kirjoitetaan aina pääsääntö. Poikkeus kirjoitetaan, jos se asian kannalta relevantti.

Joissain tapauksissa poikkeus kannattaa mainita, vaikka et soveltaisi sitä nimenomaisesti tapaukseen. Tällöin on perusteltava, miksi poikkeusta ei voida soveltaa vastauksen soveltavassa osassa. Poikkeus voi olla järkevää mainita, jos tapauskuvauksen perusteella poikkeuksen soveltuminen voisi olla mahdollista, mutta päädytkin johtopäätökseen, missä valitsetkin pääsäännön.

Joskus tapauksen tosiseikoista voi käydä ilmi, että kaikkien poikkeusten mainitseminen ei ole olennaista. Tapaukseen voi liittyä esimerkiksi useita poikkeuksia, joista yksi soveltuu. Tällöin soveltuvan poikkeuksen mainitseminen on olennaista. Muiden poikkeusten mainitseminen on vähemmän olennaista.

Poikkeuksiin on joskus olemassa poikkeusksia ns. poikkeuksen poikkeuksia. Poikkeukset voivat löytyä joskus muualtakin kuin suoraan laista. Tuomioistuinkin on voinut vahvistaa jonkin poikkeuksen olemassaolon.

Soveltaminen

Oikestapausvastauksen toisessa vaiheessa sovelletaan esitettyjä sääntöjä tehtävänannossa annettuihin tietoihin. Ensin on kerrottava, mikä normi soveltuu tapaukseen ja millä perusteella. Tämän jälkeen varsinaisesti sovelletaan sääntöjä tapaukseen.

Varsinaisen soveltavan vaiheen voi aloittaa “tässä tapauksessa…”.

Soveltavassa vaiheessa on keskeistä poimia tehtävänannosta olennaiset tiedot, jotka vaikuttavat sääntöjen valintaan ja niiden soveltamiseen tapaukseen.

Tehtävänannossa on yleensä paljon myös sellaista tietoa, joka ei ole olennaista. Joskus tehtävänanto sisältää sellaista tietoa, joka pyrkii johtamaan hakijaa harhaan. Oikeustapauksiin vastatessa saa olla tarkkana siitä, mitä kysytään.

Hyvässä oikeustapausvastauksessa käsitellään juuri kyseisen ratkaisun kannalta relevantteja asioita. Tehtävänannossa voidaa esimerkiksi kuvailla tilanne, joka täyttää kunnianloukkauksen tunnusmerkit. Jos kysymyksessä kysytään aivan toista asiaa, ei kannata lähteä selostamaan mitään kunnianloukkauksessa.

Tehtävänannosta on poimittava kohtia, joihin liittyy oikeusvaikutuksia. Erityistä huomiota on kiinnitettävä suoritettuihin oikeustoimiin ja toimijoihin, jotka näitä oikeustoimia on suorittanut.

Usein päivämäärät ovat olennaisia. Tehtävässä mainitaan tyypillisesti useita päivämääriä, joista vain osa tehtävän ratkaisun kannalta olennainen. Hakijan pitää tietää, mistä annetusta päivämäärästä määräaika on laskettava.

Tehtäväntarkastaja tuntee tapauksen

Tehtäväntarkastaja tuntee tapauskuvauksen, joten tapausta ei tarvitse kuvailla toistamiseen lyhyessä vastaustilassa. Tapauksesta on kuitenkin poimittava tosiseikkoja vastaukseen.

Älä keksi faktoja

Älä ylitulkitse tapausta. Faktat tapauksessa on usein joltain osin puutteellisia, mutta niillä mennään. Älä oleta tietoa, jota tapauksessa ei ole annettu.

Tapaus voi edellyttää päättelyä. Kaikkea ei ole sanottu suoraan. Sinun pitää pystyä tulkitsemaan arkikielen ilmaisut esimerkiksi oikeudellisesti.

Tee johtopäätös

Päädy lopuksi johonkin oikeudelliseen ratkaisuun asiassa. Pistehyvityksiä saa enemmän perusteluista kuin oikeaan johtopäätökseen päättymisestä. Joskus on mahdollista päätyä useaan erilaiseen johtopäätökseen. Valintakokeessa suositaan kuitenkin tehtäviä, joissa on yksi oikea johtopäätös.

Johtopäätöksen voit aloittaa “Näin ollen…”
Valikko