Moni oikeustieteelliseen hakija kuvittelee tietävänsä, millainen on hyvä esseevastaus. Tämä on luonnollista, sillä kukaan ei ole voinut välttyä esseiden kirjoittamiselta kouluaikoina.

Tästä huolimatta moni oikeustieteelliseen hakija tulee tuskailemaan oikeustieteellisen valintakokeen esseiden kanssa, koska oikeustieteen valintakokeen essee on ratkaisevalla tavalla erilainen.

Oikeustieteen valintakokeen esseen pisteytyksessä ei arvosteta samoja asioita, jotka yleensä esseevastauksissa tuovat pisteitä. Kaikista olennaisin ero on siinä, ettei valintakoeaineiston ulkopuolista tietoa tai omia mielipiteitä arvosteta.

Tehtävänannossa voidaan kyllä pyytää pohtimaan kysymystä, mutta kaikki pohdinta pitää olla juridisesti perusteltua.

Millainen on hyvä oikeustieteellisen valintakokeen esseevastaus?

Hyvä esseevastaus vastaa siihen, mitä kysytään. Vastaus sisältää olennaiset asiat ilman turhia rönsyjä. Puolen sivun essee voi olla parempi kuin kokonaisen sivun essee. Väkisin esseetä ei tarvitse puristaa mihinkään tiettyyn mittaan.

Ei se määrä, vaan laatu.

Johdonmukaisesta tyylistä ja relevanttien asioiden mainitsemisessa palkitaan pistehyvityksillä. Valintakoe ei ole mikään ei äidinkielenkoe, joten pienet lipsahdukset kieliopin suhteen ei kaada koko koetta. Mieluusti kokeessa saa kyllä kirjoittaa yhdyssanat yhteen ja laittaa pilkut paikoilleen. Jos virheet eivät muuta asian merkitystä, yksittäisistä kirjoitusvirheestä ei kovalla kädellä rangaista.

Tarkka esseen kirjoittamisessa kuitenkin saa olla. Joskus pieni sana tai ihan se pilkkukin voi muuttaa asian merkitystä.

Pienien sanojen sotkemisella voi pilata paljon. On siis olennaista, jatkuuko luettelo sanalla “ja” vai sanalla “tai”. Merkitys on aivan eri.

Mitä johdonmukaisuus tarkoittaa esseessä?

Esseen johdonmukaisuusvaatimus tarkoittaa, että aiheen käsittelyn on edettävä järjestelmällisesti. Aiheesta riippuen esitysjärjestys voi kulkea esimerkiksi aikajärjestyksessä vanhimmasta tapahtumasta tuoreimpaan eli järjestys voi olla kronologinen. Tämä järjestys sopii erityisesti oikeushistorian vastauksiin.

Johdonmukaisuus tarkoittaa myös, että oikeustieteellisen valintakokeen esseeseen ei pidä mennä vastaamaan ranskalaisilla viivoilla. Asiaa on kuljetettava niin, että virkkeet tukevat toisiaan. Yleisempi tieto on esitettävä ensin, ja vasta sitten on vuorossa yksityiskohtaisempi tieto.

Esitysjärjestys: Pääsäännöstä poikkeuksiin

Pääsäännöistä poikkeuksiin etenevä esitysjärjestys oikeustieteen valintakokeen esseessä tarkoittaa, että ensin on mainittava pääsääntö, sitten sen soveltuvuuden edellytykset ja sovellus. Tämän jälkeen käsitellään mahdolliset poikkeukset.

Pääsääntönä on, että työttömäksi jäänyt on oikeutettu hakemaan työttömyysetuutta siitä jäsenvaltiosta, jossa hän on viimeksi työskennellyt. Viimeisen työskentelyjäsenvaltion sosiaaliturvalaitos maksaa työttömyysetuuden ja vastaa sen kustannuksista.(Pääsääntö)

Kyseessä on pääsääntö, joka kostuu kahdesta virkkeestä. Pääsääntöön liittyy kolme asiaa, jotka muodostavat kokonaisuudessaan pääsäännön.

Edellytyksenä on, että etuutta hakeva henkilö on täyttänyt työskentelyjäsenvaltion lainsäädännössä työttömyysetuuden saamiselle asetetut vakuutus-, työskentely- tai itsenäisen ammatinharjoittamisen kaudet. (Pääsäännön soveltamisen edellytykset)

Seuraavaksi kerrotaan pääsäännön sovellettavuuden edellytykset. Pääsäännön mukaan voidaan menetellä, jos tietyt asiat täyttyvät.

Toisessa jäsenvaltiossa aiemmin täyttyneet kaudet tulee ottaa työskentelyjäsenvaltion kausien täyttymistä arvioitaessa huomioon, jos näitä kausia pidettäisiin myös viimeisen työskentelyjäsenvaltion lainsäädännön perusteella täyttyneinä kausina. (Pääsäännön soveltaminen)

Seuraavaksi kerrotaan, miten pääsääntöä sovelletaan yleensä. Mitä tapahtuu, jos pääsääntöä noudatetaan? Pääsäännön oikeusohjetta ikään kuin jatketaan sen jälkeen, kun on kerrottu ensin vaatimukset pääsäännön soveltamiselle.

Ensimmäisen poikkeuksen mukaan kokonaan työttömiksi jääneet rajatyöntekijät hakevat työttömyysetuutta asuinjäsenvaltiosta, joka myös vastaa kustannuksista. (Poikkeus pääsääntöön)

Pääsäännön käsittelemisen jälkeen siirrytään käsittelemään poikkeuksia tai muita erityisempiä tilanteita.

Tällöin etuuksien määrää laskettaessa on otettava huomioon viimeisen
 työskentelyjäsenvaltion palkka- ja ammattitulot. (Poikkeuksen soveltaminen)

Lähde: Oikeustieteen valintakokeen mallivastaus 2018. Kursivoidut kohdat kirjoittajan lisäyksiä.

Essee on ollut yleinen tehtävätyyppi oikeustieteen valintakokeissa

Essee on todennäköinen tehtävätyyppi valintakokeessa, ja jos historian perusteella pystytään ennustamaan tulevaa, niin erittäin todennäköinen. Essee voi olla monessa muodossa.

Samat opit soveltuvat soveltaen kaikenlaisiin esseisiin. Esseen on yhtenäinen teksti, joka etenee johdonmukaisesti. Harjoitustehtäviä tekemällä ja vanhojen valintakokeiden mallivastauksia katsomalla saa hyvän käsityksen, mitä esseellä tarkoitetaan oikeustieteellisessä valintakokeessa.

Voit harjoitella jo ennen pääsykoekirjojen julkaisua esseevastauksia aineistokurssilla. Paras aineistokurssi tähän tarkoitukseen on Oikistreenin aineistokurssi, koska Oikistreenin aineistokurssilla pääsee vastaamisen jälkeen tekemään ohjatusti opettavaisen itsearvioinnin.

Lue tehtävänanto huolellisesti

Suurimman virheen voit tehdä lukemalla tehtävänannon huolimattomasti. Se on virhe, joka voi viedä koko tehtävän nollille.

Esimerkki

Hallinnollinen sääntely hallinnon toimintamuotona (Helsingin oikeustieteellisen valintakoe 2014).

Valintakoekirjassa “hallinnollinen sääntely” mainittiin kahdessa eri yhteydessä. Vain toinen niistä käsitteli hallinnollista sääntelyä hallinnon toimintamuotona.

Hallinnollinen sääntely olikin helposti sekoitettavissa sääntöjen antamiseen. Jos pyrkijä ymmärsi kysymyksen väärin, pisteitä ei herunut.

Hyvällä tuurilla joku on voinut saada hyvät pisteet tehtävästä oksentamalla vastauksen suoraan oikeasta kohdasta asian paperille, vaikka olisikin lukenut kysymyksen huonosti. Hyvään tuuriin sisäänpääsyä ei kannata rakentaa.

Vastaa vain valintakoekirjallisuuden perusteella

Valintakoekirjallisuus ja mahdolliset valintakokeessa jaettavat materiaalit sisältävät kaiken tarvittavan tiedon pääsykokeessa. Kaikkiin kysymyksiin löytyy siis vastaus joko valintakoekirjallisuudesta tai koeaineistosta.

Vastaa esseisiin mahdollisimman tarkasti valintakoekirjallisuuden sanavalintoja mukaillen. Oikeustieteen pääsykokeessa ei arvosteta omia mielipiteitä, valintakoekirjallisuuden ulkopuolista tietoa tai luovia sanavalintoja. Runosuonen ei tarvitse kukkia. Vastaukset saavat olla tylsiä.

Esseissä asian voi ilmaista usein omin sanoin niin tarkasti kuin muistaa. Tärkeät käsitteet, lain nimet, henkilöiden nimet ja vastaavat tiedot pitää kirjoittaa tarkasti.

Esseen rajaaminen

Esseen on tarkoitus edetä johdonmukaisesti. Rajattu aika ja vastaustila pakottaa usein rajaamaan vastausta. Asiaan voi liittyä jotain ei niin olennaisia asioita.

Jos asia ei vaikuta olennaiselta, voit joko jättää sen kokonaan mainitsematta tai mainita asia lyhyesti. Väärien asioiden tai ristiriitaisten asioiden mainitsemisesta voi koitua pistevähennyksiä. Epäolennaisten asioiden mainitsemisesta ei usein koidu pistevähennyksiä, mutta ne vievät suotta tilaa vastauksesta. Jos vastauksessa tuntuu olevan tilaa, kannattaa mainita myös epäolennaisia asioita lyhyesti. Ne voivat joskus ollakin olennaisia.

Lisää hyviä vinkkejä oikeustieteellisen valintakokeen esseen kirjoittamiseen löytyy täältä.