Pyri ymmärtämään lukiessasi kokonaisuus. Kirjoja ei ole syytä opetella missään vaiheessa sanatarkasti kokonaan ulkoa. Ulkoa opettelulta et voi välttyä. Se on keskeinen onnistumisen ratkaiseva tekijä.

Lukunopeudet

Kirjaa ei lueta aina samalla nopeudella. Kirjaa ei myöskään aina aloiteta lukemaan ensimmäiseltä sivulta ja lopeteta viimeiselle sivulle.

Nopea lukeminen

Ensimmäinen vaihe on tutustua tekstiin lukemalla teksti silmäillen läpi. Kiinnitä huomiota tällöin otsikoihin ja millaisia aiheita kirja käsittelee.

Toinen vaihe on lukea kirjat läpi pysähtymättä. Voit merkitä kysymysmerkkejä epäselviin kohtiin, mutta tässä vaiheessa ei ole syytä tehdä muita merkintöjä.

Syvällisempi lukeminen

Kolmas vaihe on lukea kirjat läpi hitaammin. Vaikeisiin kohtiin tarvittaessa pysähtymällä. Lisäksi lyijykynällä voi tehdä merkintöjä alleviivauksia varten. Pyri erottelemaan tekstin seasta pääsäännöt, poikkeukset, periaatteet, käsitteet ja listat. Muita tärkeitä kohtiakin voit merkitä ylös.

Tärkeitä kohtia voivat olla esimerkiksi jonkin oikeustieteen edustajan esittämät lausunnot (mukaan luettuna kirjan kirjoittajan näkemykset), tuomioistuimien ratkaisujen ydinkohdat, käsitteen määritelmät ja avainsanat. Voit vahvistaa alleviivauksia värikynillä heti, kun ymmärrät alleviivauksen merkityksen. Alleviivauksia voi täydentää myöhemmin. Muista, ettei alleviivaus ole tehokkain tapa oppia. Älä liian paljon keskity alleviivaukseen.

Neljäs vaihe on lukea kirjat tekemällä reunamerkintöjä eli glossauksia sekä muistiinpanoja. Kirjaa ei tässä vaiheessa lueta enää alusta loppuun, vaan pyri etsimään kirjasta keskeiset kohdat. Perehdy keskeisiin kohtiin. Aloita ulkoa opettelu. Pyri muistamaan otsikoihin liittyviä avainsanoja.

Kertaava lukeminen

Kertaava lukeminen. Näiden kaikkien lukukertojen välissä ja niiden jälkeen on syytä tehdä kertaavaa lukemista. Kerratessa lue asioita hyppien. Lue alleviivauksia ja reunamerkintöjä. Kiinnitä erityistä huomiota sisällysluetteloon. Pyri muistelemaan avainsanoja ja tekstin sisältöä välillä kirja kiinni. Älä tyydy vain passiiviseen kertaamiseen.

Aktiivinen kertaaminen, jossa joutuu pinnistelemään tuottaa parempia tuloksia. Lue alleviivaus ensin ja pyri toistamaan se kirja kiinni. Lisää tehoa kertaamiseen saa käsin kirjoittamisesta. Koneella kirjoittaminen voi olla tehokas vaihtoehto myös, jos siihen on paremmin tottunut. Kaikissa tutkimuksissa ei ole havaittu erityisiä eroja käsin kirjoittamisen ja koneella kirjoittamisen välillä (Ouellette, G., & Tims, T. (2014). The write way to spell: printing vs. typing effects on orthographic learning. Frontiers in psychology, 5, 117. doi:10.3389/fpsyg.2014.00117).

Käsin kirjoittaminen voi olla nopeampaa ja mielekkäämpää kirjoittaessa samaa asiaa yhä uudelleen ja uudelleen, eikä käsialasta ei tarvitse välittää. Joku olisi voinut luulla minun pääsykokeen aikaisia harjoituspapereitakin katsoessa, että olisin lääkäriksi opiskelemassa. Tavoitteena ei ole tehdä Instagramin kestäviä muistiinpanoja, vaan tavoitteena on oppia.

Älä ymmärrä väärin, lukukertoja voi olla enemmän kuin neljä. Oikeastaan lukukertojen laskeminen voi olla melkoisen mahdotonta loppujen lopuksi, koska kirjoja harvoin loppuvaiheessa luetaan alusta loppuun. Keskeinen kohta voi tulla luetuksi yli parikymmentä kertaa. Vähemmän tärkeille kohdille neljä riittää erinomaisesti. Puheet lukukerroista on monesti puheita. Älä vertaa omaa opiskelua tältä osin muihin, se voi antaa virheellisen käsityksen. Puheet lukukerroista pitävät yhtä varmasti paikkaansa kuin puheet petikavereiden määrästä.

Pääsykokeisiin lukeminen ei ole lukemista yleiskielen merkityksessä. Se sisältää paljon muutakin kuin itse lukemista. Lukeminen vaatii ajattelua ja prosessointia. Yksi tapa tehdä lukemisesta muutakin kuin lukemista ovat mind mapit, aikajanat, piirtäminen ja flascardit. Näistä keinoista voit lukea lisää muistiinpanot luennolla.

Äänittäminen opiskelutekniikkana

Yksi usein valmennuskursseilla esiin nouseva tapa oppia pääsykoekirjat on äänittäminen. Hurahdin tähän ideaan ensimmäisellä kerralla kuin hain sisään. Toisella kerralla en enää lähtenyt äänittämään kolmea kokonaista kirjaa.

Äänittäminen itsessään on melko passiivista lukemista. Saatat keskittyä enemmän ääntämykseen kuin itse sisältöön. Ääneen lukeminen sinällään voi toimia. Hyvän äännitteen tekeminen, jota jaksaisi kuunnella on toinen asia.

Äänitteen huonoja puolia on, että äännitteen kuuntelu on hidasta. Samassa ajassa olisit lukenut jo kirjat. Tehokkaampaa onkin usein vain lukea kuin kuunnella.

Toisekseen rakastatko omaa ääntäsi niin paljon, että haluaisit kuunnella sitä toistuvasti. Oma ääneni ei ole ainakaan niin hehkeä ja miellyttävä, että jaksaisin kuunnella itseäni toistuvasti. Siitä huolimatta olen nauhoittanut omaa ääntäni muiden riesaksi myös tätä kurssia varten.

Kolmanneksi, pidä joskus myös niitä taukoja. Moni ajattelee kuuntelevansa äänitteitä esim. julkisilla liikkuessa tai kaupassa käydessä. Tavoitteena on ottaa hyöty irti kaikesta ajasta. Tässä tullaan siihen, mitä tällä kurssilla on puhuttu lakipisteestä. Pisteestä, jonka jälkeen enempää aikaa käyttämällä ei saavuta parempia tuloksia. Ohjeeni on käyttää se aika, minkä käytät mahdollisimman tehokkaasti. Muuten palaudut ja keräät voimia seuraavaan rutistukseen. Äänitteiden kuuntelu ei ole oikein tehokasta ajankäyttöä eikä palautumista.

En tyrmää äänittämistä kuitenkaan täysin. Äänittäminen voi hyvä keino opetella keskeistä sisältöä. Jos äänittämistä käyttää yksittäisten sääntöjen opetteluun, niiden kuuntelusta voi olla hyötyäkin. Mikäli äänittäminen ei kuulosta innostavalta ajatukselta, voit unohtaa sen. Useimmille se ei ole mikään mullistava oppimistekniikka. Kuulemalla oppijoille se toimii parhaiten.

Ulkoa opettelun lukutekniikka

Ulkoa opettelu ja pänttääminen keskittyvät viimeiselle kahdelle viikolle. Varaslähdön voi ottaa, jos on edennyt nopeasti. Ensimmäiset kolme viikkoa kannattaa käyttää esimerkiksi lukusuunnitelma mallin mukaisesti kirjojen kokonaisuuden sisäistämiseen.

Ulkoa opettelun vaiheessa asioita pyritään saamaan pintamuistiin. Keskeistä on opetella säännöt, oikeustieteelliset kannanotot, lakien ja muiden oikeuslähteiden nimet, listat ja käsitteet selityksineen. Oikeustieteellisen lukutekniikassa keskitytään erityisesti olennaisten asioiden erottamiseen, jotta kaikkea ei tarvitsisi opetella ulkoa.

Valmistaudu lukiessa tuleviin tehtäviin

Esseisiin valmistautminen

Lukiessa on hyvä pitää mielessä, minkä otsikon alta tekstiä lukee. Tämä auttaa valmistautumaan otsikkoesseeseen. Jos lukiessa huomaa, että eri kirjoissa tai eri puolilla kirjaa on käsitelty samaa aihepiiriä, niin kannattaa tehdä näitä kohtia yhdistävä reunamerkintä. Joskus lukiessa voi seurata näitä reunamerkkejä ja lukea sama asiakokonaisuus samalla kertaa. Näin voi valmistautua esseeseen, joka ei tule vain yhdestä kappaleesta, vaan käsittelee tiettyä aihepiiriä.

Kategorisoi

Lukemaansa kannattaa kategorisoida. Mieti lukiessa, mitkä asiat liittyvät jollakin tavalla yhteen. Mitkä asiat eivät liity yhteen? Kategorisointi auttaa valmistautumaan niin esseisiin kuin monivalintoihinkin.

Sekaannusvaara

Joskus käsitteet voivat olla yllättävän lähellä toisiaan. Toisinaan samalla käsitteellä voidaan tarkoittaa samaa asiaa. Aina kyse ei ole välttämättä edes käsitteestä – myös lain nimet, tuomioistuimet tai vastaavat asiat voivat mennä sekaisin vain sen takia, että ne muistuttavat toisiaan. Tilannetta ei yhtään helpota usein viljellyt lyhenteet. Lyhenteet vasta muistuttavatkin toisiaan. Yhden kirjaimen heitto muuttaa lyhenteen merkitystä täysin.

Tee kirjaan merkintöjä sellaisiin kohtiin, joissa on sekaannusvaara. Käytä esimerkiksi erisuuruuden merkkiä ⧣ ilmaisemaan, että toisella sivulla mainittu asia tarkoittaa eri asiaa. Jos jotkin asiat ovat toistensa synonyymejä, voit käyttää yhtäsuuruusmerkkiä =.

Monivalintoihin valmistautuminen

Monivalintoihin valmistautumiseen ei ole oikotietä. Usein monivalinnat kuitenkin koskevat keskeisiä käsitteitä, sääntöjä tai listoja. Monivalinnat testaavat luetun ymmärtämistä, siksi on tärkeää ymmärtää tiettyjen sanojen merkitys.

Onko listassa käytetty sanaa “ja”, ”sekä” vai “tai”? Jos listassa on käytetty sanaa “tai”, listan kohdat ovat vaihtoehtoja toisilleen. Puolestaan, mikäli listassa on käytetty sanaa “ja” tai ”sekä”, kaikki listassa olevat asiat pitää täyttyä. Joskus näkee käytettävän sanaa taikka tai tahi. Taikka ja etenkin tahi on poistunut lähes kokonaan arkikielestä, mutta juridisissa teksteissä niitä näkee usein.

“Lakikielessä näitä konjunktioita käytetään ryhmittelemään eri vaihtoehtoja: taikka erottaa sellaisten vaihtoehtojen ryhmiä, jotka on jo rinnastettu tai-sanalla. Tahi on lakiteksteissäkin jo  vanhahtava.”

Sitaatin lähde: Kotimaisten kielten keskus, (CC BY-NC-ND 4.0).   

Listoissa on kiinnitettävä huomiota myös viimeiseen kohtaan. Onko lista tyhjentävä vai esimerkin omainen?

Nämä kysymykset voivat tulla vastaan paitsi monivalinnoissa, niin myös muissakin tehtävätyypeissä. Erityisesti monivalintoihin valmistautumisessa on kiinnitettävä huomiota näihin seikkoihin.

Listat

Kiinnitä huomiota listoihin. Listat voivat olla jaoteltuna numeroiduksi tai luettelomerkeillä varustetuiksi listoiksi taikka listat voivat piillä tekstin seassa esim. säännöksen sisällä. Listat pitää osata ulkoa. Joskus järjestys on olennainen.

Toisinaan järjestyksellä ei ole väliä. Ei ole tavatonta, että kirjoista löytyy pitkiä ja vähämerkityksellisiä listoja hakijoiden iloksi. Pyri priorisoimaan listojen opettelu ensin keskeisempiin listoihin. Jos aikaa jää, voit haastaa itsesi opettelemaan ulkoa epäolennaisempiakin listoja.

Listoissa on ymmärrettävä myös yhteys, mihin lista liittyy. Pelkän listan opettelu ilman asiayhteyttä ei ole tarkoituksen mukaista.

Oikeustapauksiin valmistauminen valintakokeisiin lukiessa

Oikeustapausten ratkaiseminen vaatii, hakija pystyy toistamaan täsmällisesti yksityiskohtaista tietoa. Erityisesti tämä koskee sääntöjä.

Säännöt on osattava sillä tarkkuudella, että niiden idea ei muutu. Se ei tarkoita useinkaan sanatarkkaa osaamista, mutta sanatarkasta osaamisesta on ilman muuta hyötyä. Mieluummin sanatarkasti kuin omin sanoin. Osaaminen on riittävää sillä tarkkuudella, että sisältö ei muutu.

Termit, käsitteet ja vakiintuneet ilmaisut on osattava sanatarkasti. Kirjoitusvirhettäkään ei näissä saisi tulla. Kaikki latina hömppä kirjassa ei välttämättä ole opeteltavia termejä. Oikeustieteen kirjoittajat tykkäävät viljellä hakijoiden riemuksi kaikenlaisia vierasperäisiä sanoja. Osa niistä on vain täytesanoja.

Vuosilukujen osaamisvaatimus riippuu aiheesta. Yleensä säädöskokoelman julkaisuvuotta ei esimerkiksi todennäköisesti tarvitse osata. Oikeushistoriassa vuosiluvuilla on suurempi merkitys. Tapahtumat on osattava sijoittaa suunnilleen oikeilla vuosille, vuosikymmenille tai vuosisadoille aiheesta riippuen.

Yksittäisten tietojen lisäksi hakijan tulee tuntea kokonaisuus. Erityisesti tämä koskee pääsäännön ja siihen liittyvien poikkeusten ymmärtämistä. Lukiessa on syytä kiinnittää huomiota poikkeuksiin. Mistä säännöstä poikkeukset ovat poikkeuksia? Vastatessa joutuu aina toistamaan pääsäännön ennen poikkeusta.  

Kokonaisuuteen voi liittyä myös muita oikeusohjeita esimerkiksi periaatteita ja oikeustapauksia. Periaatteista on hyvä tietää jo lukiessa, että ne voivat ilmetä laista tai muualta. Ne eivät ole yhtä ehdottomia kuin normit (säännöt, jotka joko soveltuvat tai eivät sovellu). Periaatteita voidaan punnita keskenään. Siksi on tärkeä ymmärtää, mitä kaikkia periaatteita on tasapainotettava keskenään.

Oikeustapauksissa usein riittää, että tuntee ratkaisun ydin sisällön ja mikä tuomioistuin tai muu toimielin ratkaisun on antanut. Tapauksen numero voi tulla vastaan monivalinnoissa, mutta oikeustapauksissa se ei ole niin olennainen.

Oikeustapauksiin vastaamisessa olennaista on päätöksen perusteleminen. Lukiessa on tärkeää ymmärtää, millaisiin tilanteisiin sääntöjä voidaan soveltaa. Perustelemista voi tukea valintakoekirjallisuudessa esitetyillä kannanotoilla.

Joskus säännöt muodostavat niin monimutkaisen kokonaisuuden, että on syytä käyttää apuna mind mapeja, aikajanoja tai muuta havainnollistavaa tapaa. Vaikean asian työstäminen voi auttaa ymmärtämään monimutkaisia kokonaisuuksia

Juridiikan kieli vs. yleiskieli

Monet yleiskielen ilmaisut on voinut saada juridiikassa oman erityisen merkityksen. Täsmällisyys voi yllättää.

“Erityisen painava syy” on esimerkiksi oltava juuri tuossa muodossa. Jos unohtaa sanan “erityisen”, merkitys muuttuu. Sitä ei tule myöskään korvata yleiskielessä hyväksytyllä ilmaisulla “todella”. Erityisen painava syy on vakiintunut juridiseen kielenkäyttöön, joten sen on aina oltava tuossa muodossa siitä puhuttaessa.

Yksi vaarallinen ilmaisu, joka voi helposti muuttua on se, onko joku asia ehdoton vai mahdollinen.

“Sosiaali- ja terveysministeriö ohjeistaa, että asiakasmaksuja koskevaan laskuun on liitettävä kirjalliset oikaisuvaatimusohjeet.”

Lähde: Sosiaali- ja terveysministeriö, Kuntainfo

Jos ilmaisu muutettaisiin muotoon “voidaan liittää” muuttaisi ohjeistus merkitystä. On tärkeää opetella sanat oikein, jotta ne voi toistaa täsmällisesti.

Otetaan toinen esimerkki.

Asiakasmaksulain (734/1992) 15 §:n mukaan “Maksua koskevaan päätökseen saa vaatia oikaisua siten kuin hallintolaissa (434/2003) säädetään.”   

Sanaa ei voi korvata sanoilla “täytyy”, “pitää” tai ilmaisulla “on vaadittava”. Ilmaisu ei nähdäkseni tässä tapauksessa muutu, jos sanan “saa” korvaa sanalla “voi”.

Tunnista poikkeukset

Juridiselle kielelle on tyypillistä, että lauserakenteet paisuvat pitkiksi. Sitä yleensä pyritään välttämään, mutta aina lainsäätäjä tai valintakokeen kirjoittaja ei ole onnistunut siinä.

Päälauseet voi löytyä jostain sivulauseiden keskeltä. Tällaisia haastavia virkkeitä varten suosittelen pilkkomista. Pykälien pilkkomisesta ilmestyy tämän kevään aikana oma kurssinsa.

Erityistä huomiota on kiinnitettävä virkkeisiin, joiden välissä, alussa tai lopussa on poikkeus. Tällaisen poikkeuksen voi tunnistaa kieltosanasta eli negatiosta tai muusta ilmaisusta.

Sanat “ellei”, “jollei” ja “ettei” ovat erityisen vaarallisia. Lisäksi on kiinnitettävä huomiota mainitaanko virkkeessä muussa kohdassa kieltosanaa. Useat kielteiset ilmaukset voivat pyörittää lauseen merkitystä joskus yllättävästi.
Poikkeus alkaa tyypillisesti myös sanalla “mutta”. Jos huomaat näitä sanoja, saatat olla poikkeuksen äärellä.