Alleviivaukset

Olen luvannut opettaa tällä kurssilla yhden alleviivaustekniikan. Olen sisäistänyt tekniikan perusteet omalla valmennuskurssillani aikanaan ja muokannut sitä paremmin itselleni sopivaksi.

Tekniikka on hyvin järjestelmällinen ja tarkkuutta vaativa. Siinä käytetään useita värejä korostamaan erilaisia asioita.

Värikoodit

Turkoosi = Käsite, termi tai muu täsmällinen ilmaisu. Tällaista sanaa ei voi korvata synonyymilla tai kirjoittaa sinne päin. Jollakin yleiskielen sanalla voi olla erityinen juridinen merkitys, jolloin sitä korostetaan tällä värillä.

Sininen = Laki tai normi, joka on pääsääntö. Tyypillisesti lainsäännös tai joskus muu normi esim. maan tapa, joka muodostaa pääsäännön.

Punainen = Laki tai normi, joka on poikkeus pääsäännöstä. Pääsääntöä noudatetaan muissa tilanteissa paitsi silloin kun poikkeus soveltuu. Samaan pääsääntöön voi liittyä joskus kaksi tai useampaa poikkeusta. Eri poikkeusten erottamista toisistaan voi havainnollistaa käyttämällä eri sävyisiä punaisia värejä.

Vihreä = Laki tai normi, joka on poikkeuksen poikkeus. Joissakin tilanteissa poikkeus ei sovellu. Näissä tilanteissa on kysymys poikkeuksen poikkeuksista.

Vihreä (vaalea) = Laki tai normi, joka on poikkeuksen poikkeuksen poikkeus.

Keltainen = Oikeuslähteiden nimet: lain nimet, hallituksen esitysten, valiokuntien mietintöjen nimet ja tuomioiden nimet.

Oranssi = Periaatteet. Periaatteet ovat normeja joustavampia ja usein toisten periaatteiden kanssa tasapainotettavia oikeusohjeita. Periaatteet voivat olla sisäistettyinä lakiin tai ne voivat olla peräisin muista lähteistä.

Musta = Yleistä. Muut olennaiset asiat. Mustan värin kanssa saa olla erityisen varovainen, ettei päädy käyttämään yli. Korosta joitakin sanoja tai korkeintaan virkkeitä.

Alleviivausten tekeminen

Kirjaa ei kannata heti sännätä värittämään. Ensimmäisillä lukukerroilla on syytä keskittyä vain tekstiin.

Lukemisen tueksi voi ottaa pikkuhiljaa lyijykynän, jolla merkitsee ylös pääsäännöt ja poikkeukset niihin. Ne on ensin tärkeä erottaa toisistaan ennen kuin lähtee alleviivaamaan. Tämän jälkeen voi ottaa värit käyttöön, ja alleviivata ne asiat, jotka erottaa olennaisiksi. Jos et sisäistä sitä, onko joku sääntö pääsääntö tai poikkeus, jätä alleviivaamatta tussilla.

Tavoitteena on alleviivata säästeliäästi

Kuvittele maksavasi jokaisesta alleviivatusta sentistä. Säästä kynää mahdollisimman paljon. Alleviivaukset tulevat täydentymään lukemisen edetessä.

Pääsäännöt voivat olla joskus pitkiäkin, mutta mustan värin kanssa kannattaa olla varovainen. Tarkoitus on korostaa vain joitakin sanoja korkeintaan virkkeitä muun tekstin seasta. Jos alleviivaat kaiken, koska kaikki vaikuttaa tärkeältä, et ole sisäistänyt olennaisen ja epäolennaisen eroa.

Alleviivaus on tehoton oppimistekniikka

Hakijat paasaavat alleviivauksista kuin ne olisivat jonkin vallankumouksellinen tapa oppia. Näin ei valitettavasti ole. Hakijat tekevät alleviivauksia a) koska niitä on kiva tehdä b) hakija kokee, että on saanut jotain aikaa c) kaverit, sukulaiset ja tutun tuttavat voivat nähdä omin silmin, että luettu on d) hakija uskoo näin oppivansa alleviivatut asiat  e) alleviivaukset auttavat kertaamaan.

Ainoa järkevä syy tehdä alleviivauksia on, että ne auttavat kertaamaan keskeisimpiä asioita. Alleviivaukset voivat auttaa erottamaan olennaiset asiat epäolennaisista. Alleviivauksia ja muistilappuja on kiva läiskiä kirjaan niin paljon, että tietämätön voi luulla sitä vappuhuiskaksi.

Alleviivaus on kivaa, koska siinä ei tarvitse prosessoida juurikaan asioita. Lisäksi työnjälki näkyy välittömästi itsellä sekä muille. Liikaa alleviivauksiin ei kannata tuhlata aikaa, sillä tutkimukset ovat osoittaneet alleviivaukset ja tekstin korostamisen tehottomaksi opiskelumenetelmäksi. (Dunlosky, J., Rawson, K. A., Marsh, E. J., Nathan, M. J., & Willingham, D. T. (2013). Improving Students’ Learning With Effective Learning Techniques: Promising Directions From Cognitive and Educational Psychology. Psychological Science in the Public Interest14(1), 4–58. ).

Suosittelen kuitenkin tekemään alleviivauksia, koska se tukee koko kevään olennaisinta hakijat akanat jyvistä erottavaa asiaa – kertaamista. Kertauksen tueksi alleviivauksista voi olla apua. Olennaista on, että kappaleen avainsanat on alleviivattu, jolloin otsikon lukemalla voi muistella kappaleen avainsanoja. Avainsanojen avulla voi puolestaan muistella niiden ympärillä olevien asioiden ydinsisältö.

Alleviivausmalli

Miltä alleviivaukset näyttävät kirjassa? Tässä on muutama esimerkki, miltä alleviivaukset todennäköisesti näyttävät.

Ylläolevassa mallissa ei käy selvästi ilmi, miten jaottelu pääsääntöön ja poikkeukseen tapahtuu. Seuraavassa esimerkissä tätä on pyritty havainnollistamaan. Lisäksi seuraavassa esimerkissä on tehty korostuksia havainnollistamaan alleviivauksen sisällä keskeisiä kohtia. Sääntö sisältää esimerkiksi listoja, joita kuvaavat pallukat näiden päällä. Keskeinen sisältö on alleviivattu kahteen kertaan.

Pääsääntö, josta tässä esimerkissä tehdään poikkeus on “Päätös on annettava julkisesti”. Aina näin ei kuitenkaan täydy tehdä. Loppuosa 6 (1) artiklasta on poikkeusta. Huomiota on kiinnitettävä myös sanaan “tai”. Alin luettelo muodostaa vaihtoehtoisia kohtia, jolloin julkaisemisesta voidaan poiketa.
Ensimmäisessä pääsäännössä “Jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa silloin…” käytetään sanaa “ja”. Se tarkoittaa, että kaikki nämä edellytykset on täyttyvä. (Euroopan ihmisoikeussopimus 6(1) artikla)

Pääsäännöt ja poikkeukset niihin voi merkitä reunaan esimerkiksi merkinnöillä P (pääsääntö) ja P1 (poikkeus 1 pääsääntöön), P2 (poikkeus 2 pääsääntöön) ja P3 (poikkeus 3 pääsääntöön). Poikkeuksen poikkeukset voi merkitä PP1 (poikkeuksen poikkeus 1), PP2 ja niin edelleen.

Valikko